Helsingin historiaa

Helsinki perustettiin vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasan käskystä Vantaanjoen suulle nykyisen Vanhankaupungin kohdille. Vantaanjoki oli tuolloin tärkeä kauppareitti Tallinnaan. Kustaa Vaasa määräsi muiden isompien kaupunkien porvarit muuttamaan Helsinkiin sillä kaupungista suunniteltiin Suomelle tärkeintä kauppapaikkaa ja hyvää vastusta Tallinnalle, jonka kanssa oli jatkuva kilpailu Venäjän kaupasta. Helsinki kasvoi hitaasti ja lopulta kaupunki vaihtoi myös paikkaansa lähemmäksi avomerta, jossa se on pysynyt sitten 1600-luvulta lähtien. Seuraavalla vuosisadalla Helsinki sai osakseen paljon kurjuutta, kuten sotaa, nälkää ja ruttoa. Helsinki joutui myös venäjän paineen alle Helsingin isovihan aikaan ja tällöin tehtiinkin päätös rakentaa Suomelle merilinnoitus, joka tänä päivänä tunnetaan Suomenlinnana.

Vuonna 1809 Suomi liitettiin sodan jälkeen Venäjään ja Helsingistä tulikin Venäjän suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Suomen yliopisto siirrettiin Helsinkiin Turun palon jälkeen ja Helsingistä vedettiin junaradat Hämeenlinnaan ja Pietariin. Tästä alkoi Helsingin nopea kasvu modernimmaksi eurooppalaiseksi yliopisto kaupungiksi. 1800-luku oli Helsingin arkkitehtuurille myös merkittävää aikaa ja tällä vuosisadalla pääkaupunkimme saikin kaksi tärkeintä kirkkoaan, jotka ovat tänäkin päivänä Helsingin vetonauloja.

Tuomiokirkko

Tuomiokirkko oli ensimmäisiä merkittäviä rakennuksia Helsingissä ja se sijaitsee nykyisellä Senaatintorilla entisellä Suurtorilla. Tuomiokirkon edessä koristaa Aleksanteri II esittävä patsas. Ajatus Tuomiokirkosta sai alkunsa jo vuonna 1812, kun Venäjän Keisari Aleksanteri I alkoi kehittämään Helsinkiä uutena suurruhtinaskunnan pääkaupunkina ja päätti että Helsinkiin tulisi saada uusi luterilaiskirkko. Tuomiokirkon rakennustyöt alkoivat kuitenkin vasta vuonna 1830 ja käyttöön kirkko vihittiin vasta vuonna 1852. Kirkon suunnittelusta vastasi alkuun Carl Ludvig Engel ja myöhemmin Engelin apulainen Ernst Lohrmann, jonka myötä kirkko muutti huomattavasti ulkonäköään aikaisempaan suunnitelmaan verraten. Tuomionkirkko sai nykyisen nimensä vasta vuonna 1959, aikaisemmin kirkkoa nimitettiin Nikolainkirkoksi ja sen jälkeen Suurkirkoksi. Tuomionkirkon ulkoasu edustaa uusklassista tyyliä ja se on myös sisältä luterilaiseksi kirkoksi melko näyttävä. Tuomionkirkossa vierailee vuosittain satoja tuhansia turisteja, mutta kirkossa pidetään myös tavalliseen tapaan jumalanpalveluksia ja se onkin erittäin suosittu hää- ja kastekirkko.

Uspenskin katedraali

Uspenskin katedraali on myös saanut alkunsa Suomen ollessa osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Uspenskin Katedraali sijaitsee Helsingin Katajanokan liepeillä, melko lähellä Tuomionkirkkoa. Katedraali on edelleenkin Helsingin Ortodoksisen seurakunnan pääkirkko. Kirkon suunnittelusta vastasi Arkkitehti A.M.Fornostajev ja myöhemmin Ivan Varnek. Poiketen Tuomiokirkon rakentamisesta Uspenskin katedraalin rahoitus oli lähes täysin peräisin yksittäisistä lahjoituksista sekä seurakuntalaisten rahoista. Katedraali saatiin käyttöön Keisari Aleksanteri II aikaan vuonna 1869. Kaiken kaikkiaan kirkon rakentaminen sekä Pavel S.Siltsovin upean ikonostaasin maalaustyöt kestivät noin yhdeksän vuotta. Kirkko edustaa ortodoksikirkolle perinteikästä slaavilaista ulkoasua, mutta sisältä kirkon tyylissä näkyy Bysanttia arkkitehtuuria. Kirkko on ehdoton nähtävyys Helsingissä vierailijoille ja Ortodoksiselle kirkolle tyypilliseen tapaan on kirkko erittäin näyttävä ja koristeellinen sekä sisältä että ulkoa.

Itsenäinen suomi

Helsingin väkiluku runsastui hurjaa vauhtia 1900-luvun alkupuolella ja muutamassa vuosikymmenessä Helsingistä kasvoi yrityksiä, tehtaita ja palveluja tarjoava suurkaupunki. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Helsinki pysyi Suomen pääkaupunkina. Vaikka Suomi koki kovia jo heti itsenäistyttyään sisällissodan johdosta, oli seuraavat vuosikymmenet Suomelle merkittävää kehityksen aikaa. Helsinki sai runsaasti uutta arkkitehtuuria, kun uusia rakennuksia rakennettiin muun muassa Helsingin olympialaisia varten jo ennen vuotta 1940. Sodasta johtuen olympialaiset pidettiin Helsingissä vasta vuonna 1952. Olympialaiset olivat suuri mullistus Helsingille, kansalle ja koko Suomelle. Olympialaisiin tehtyjen valmistelujen vuoksi kaupunki sai muun muassa hotelleja, useita asfalttiteitä, ensimmäiset liikenne valot, lauttayhteyden Suomenlinnaan ja ennen kaikkea Linnanmäen huvipuiston kisaviihdykkeeksi. Suomessa ei toistaiseksi ole ollut toisia Olympialaisia, mutta toisaalta Suomen kesäolympialaisia kutsutaan edelleenkin joskus ”viimeisiksi oikeiksi olympialaisiksi.”